perjantai 11. lokakuuta 2013

Ei tässä oo taas mitään järkeä...

Hei! :)
Mulla menee..noh... heikosti.. Oon vaan yks epäonnistuja. Feilausta toisen perään..
Oon taas kerran todennut yhden keinon toimivaks ja se on se että pilkkoo ruuan tosi pieniin osiin ja syö mahollisimman pienellä ruokailuvälineellä (hedelmät yms syön hammastikulla). Ei tuu sit syötyä niin paljon ja näyttää että söis enemmän kuin mitä sit todellisuudessa edes syö.
Mä oon pahoillani ettei täällä oo ollut mitään kuvia, se ei vaan ole ollut mahdollista koska 1.en todellakaan voisi kuvitellakkaan kuvaavani itseäni tai valtavia ruoka annoksia mitä tungen suuhuni 2.kaikki mitä lataan tällä meidän perheen yhteisellä koneella, tallentuu tonne johonkin silleen että vaikka poistaisin ne, ne tiedostot näkyy jossain. Olisi aika kummallista jos vanhempani yhtäkkiä löytäisi kasan thinspo kuvia jotka tukkii koko koneen :D
Oon nyt kuitenkin onneksi taas alkanut käydä lenkillä. En välttämättä päivittäin mutta jokatapauksessa. Kilo tuli takaisin ja sekin pirulainen on nyt saatu pois. Hitaasti mutta varmasti tässä edetään. Toivon vaan että joku päivä voisin olla onnelinen...tyytyväinen itseeni....
Kertokaa mulle että mitä te syötte/teette jos iskee makeanhimo koska karkit on mun pahe vaikka se on juuri se viimeinen asia mitä saisin kurkusta alas laittaa!!!
Kivoja syyslomia niille keillä se alkaa nyt :) <3

maanantai 9. syyskuuta 2013

Miten tähän on jouduttu...?

Niimpä... Mä oon aina ollu "se lihava", se joka valitaan viimeisenä koulun jalkapallojoukkueeseen, se jota saa hävetä, se isoin kaikista. Ylä asteen aikana puhjennut masennus ei ainakaan helpottanut asiaa. Minulla todettiin BED eli lihavien syömishäiriö... Kävin päivittäin ostamassa kamalat määrät karkkia ja muuta moskaa jotka vedin naamariin ennen kuin olin edes kotona koulusta. Loppuillan itkeskelin kotona, viiltelin ja kärsin niin pahasta henkisestä pahastaolosta että ei mitään rajaa. Olo oli kurja. Paikkakunnan vaihto ja uusi perhe auttoivat minua pääsemään bed:stä eroon. Ainakin osittain koska ahmin joskus edelleen..
Tänä kesänä ajatus maailmani alkoi muuttua. Etsin kuumeisesti netistä laihdutus vinkkejä, laskin ruokien kaloreita ja ah niitä thinspo kuvia <<3 kaikki muut ovat vaan niin täydellisiä, laihoja ja kauniita. KAIKKI paitsi minä.
En kehtaa edes kertoa nykyistä painoani  koska vaikka olen laihtunut 7kg, onse silti niin valtava luku mitä vaaka näyttää... Nykyään menee huonosti. Paino on jumittunut tuohon samaan lukuun ja syön ja syön ja syön ja syön.... Oon vaan liian heikko...säälittävää...

torstai 5. syyskuuta 2013

Tästä se lähtee..

Moi kaikille! (: Tosiaan. Tein tän blogin nyt sit kun tarvitsin jonkun paikan minne purkaa ajatuksia.
Jotain perus tietoja musta siis. Oon 16 vuotias tyttö. Minulla EI ole facebookkia eli turha yrittääkkään etsiä sieltä. Painan aivan suunnattoman paljon ja tavoitteenani on siis puolittaa nykyinen painoni.
Teen myöhemmin postauksen jossa kerron mun menneisyydestä (painoon liittyen siis) joten en nyt tänne kirjoittele mitään.
Mun motivaatio on koulujen alettua ollut ihan nollassa ja en oo ees uskaltanu laittaa kaloreita shape up sovellukseen koska tiedän et oon syöny valtavia määriä ruokaa. Hyi....
Mut nyt mä otan itteeni niskasta kiinni. Mä oo aina hokenu itelleni et tarviin vaan jonkun joka ns" potkii persiille" et nyt ämmä ylös ja lenkille. Mut nyt mä oon tajunnu et mun pitää ite tehä se päätös laihtumisesta. Laihtumisesta ja onnesta. Kauneudesta.


ps. muokkaan blogin ulkoasua myöhemmin.
pps. kertokaa kommentteihin laihdutus vinkkejä mitkä teillä toimii? (:

pus <3